torstai 28. elokuuta 2014

Mumford ja pojat

Kun leikkasin taloyhtiön nurmikkoa (olisi pitänyt olla askelmittari, tuli käveltyä paljon) kuuntelin musiikkia. Sekoitus syötti Mumford & Sonsin kappaleita yhtenään, joten päädyin lopulta kuuntelemaan pelkästään heidän levyjään.

Seuraan monia kirjailijoiden tai kirjoittajien blogeja. Välillä he jakavat musiikkia, joka on inspiroinut heitä tai jota he kuuntelevat kirjoittaessaan. Minä en voi kuunnella musiikkia kirjoittaessani, se häiritsee, mutta muuten kyllä tulen kuunnelleeksi kaikenlaista. Kun sanotaan, että ihmiset kuullessaan musiikkia pohtivat miten kappale sopisi heidän elämäänsä, minä aina pohdin, sopisiko laulun sanat käsikirjoitukseeni. Ehkä en ole oikeassa elämässä rakastunut mihinkään tai kehenkään, mutta kai olen rakastunut hahmoihini ja heidän tarinoihinsa.

Mumford & Sons on nykyään minulle se instant-feels-bändi. Löysin bändin syksyllä 2012, joten kun sinä marraskuunsa naputtelin NaNoWriMo-tekstiä eteenpäin, Mumford ja pojat lauloivat tauoilla. Jatkoin tekstin työstämistä vielä joulukuussa, jolloin olin töissä Postilla (ent. Itella). Postin lajittelu ei ollut sosiaalista puuhaa, joten kuuntelin silloin paljon musiikkia, enimmäkseen Mumfordia ja Ed Sheerania. Siinä vaiheessa käsis oli vielä kesken, joten loppuratkaisu muovautui nykyiseen muotoonsa näitä muusikkoja kuuntelemalla.

Mumford & Sonsin kappaleet ovat erittäin käteviä, sillä niiden sanoitukset ovat tarpeeksi epämääräisiä, joten niitä voi sovittaa haluamiinsa tilanteisiin. Kaiken lisäksi niiden folkkimeininki sopii hyvin tarinani maailmaan. Kirjoitinpa kohtauksen, jossa kaksi henkilö sattuvat bubiin, jossa "Mumford & Sons" soittaa.

Koska olen Y-sukupolven lapsi ja olen viime aikoina nähnyt muutaman ihan mukiinmenevän elokuvasovituksen kirjoista, olen välillä leikitellyt, minkälainen elokuva minun käsiksestäni voisi syntyä. Mielikuvitus-soundtrackilla lopputekstibiisinä olisi tämä kappale.


Joskus on jopa käynyt niin, että tarina on muuttunut hitusen sen jälkeen kun olen löytänyt jonkun uuden kappaleen. Eräs hahmoni selvisi kuoleman kohtalolta, sillä eräs kappale herätti toivoa ilmaan. Tällä hetkellä pohdin saisinko erään uuden löytöni soveltumaan tarinaan. Pidän kappaleen melankolisesta tunnelmasta, mutta sanat eivät sopi. Ehkä lisään sen vaan inspiraatiolistalle.

   

Annoin vinkkejä eräälle tutulleni, joka työstää käsikirjoitusta. Hän oli mennyt lisäämään tarinan alkuun kohtauksen, joka vaatisi lähes kaiken muuttamista. Sanoin hänelle, että kannattaa miettiä tarkkaan, onko kaiken muutava kohtaus oikeasti hyväksi tarinalle ja onko hän valmis käymään läpi koko käsikirjoituksen muutosten takia. Se sai minutkin pohtimaan. Ehken muuta kaikkea vain yhden kappaleen takia. Jätän sen inpiraatiolistalle.

Kiitoksia kaikille seuraajille! Olin aika yllättynyt, että näin moni oli kiinnostunut uudesta blogistani. Samalla pahoittelen kirjoitustaukoa. Melko pian blogin perustamisen jälkeen menin Lontooseen, mikä tietenkin sotki kirjoitussuunnitelmani. Lontoon jälkeen osallistuin Gishwhesiin. Käsikirjoituksen työstäminen ei siis ole edennyt suunnittelemaani tahtiin, mutta kyllä se tästä vielä.

3. nippelitieto käsiksestä
Se ei sijoitu meidän maailmaamme.